Hullun paperit

20.11.2021

Tuntui, että nyt on AIKA kertoa ja avata omaa taustaani ja kokemustani mielenterveyden ongelmiin ja häiriöihin liittyen.

Jatkossa käsittelen asiaa varmasti lisää eri näkökulmista ja toivottavasti mielenterveysongelmiin ja sairauksiin liittyvä STIGMA hälvenee.

Itse olen omasta taustastani kertonut pienemmissä suljetuissa piireissä aiemminkin, eri yhteyksissä kokemusasiantuntijana, mutta tämä on oikeastaan ensimmäinen julkinen ulostulo tästä asiasta.

Esittelen hieman vaalitiimiäni ja itseäni. Vaalitiimiini on valikoitunut kolme ystävääni Mari, Alica ja Mervi, ja meitä kaikkia yhdistää oma kokemus mielenterveysongelmista, hoidoista, terapioista, kuntoutumisesta ja niiden kanssa elämisestä.

Olemme kaikki olleet mukana vertais- ja kokemusasiantuntijatoiminnassa, joka on ollut iso osa omaakin kuntoutumispolkuani. 

Minua karsastaa hieman sana "mielenterveyskuntoutuja" kuntoutumisella ymmärrän, että kuntoudutaan siihen mitä oltiin ennen sairastumista, esimerkiksi jos jalka menee poikki niin se paranee. 

Mielenterveyden kanssa kamppailevilla tämä ei useinkaan toteudu samalla lailla ja "kuntoutuminen" ei tarkoita, että palaat samanlaiseksi, samoihin työtehtäviin, opiskelemaan tai sosiaaliseen ympäristöön kuin missä olit ennen sairastumista, varsinkin kun kyse on vakavista mielenterveyden häiriöistä.

Itselle kuntoutuminen on ollut elämänmuutos ja tapa oppia elämään omien arvojen mukaista, omalle temperamentille ja rytmille sopivaa elämää. 

Omat arvot on pitänyt käydä läpi ja tehdä tarvittavat muutokset niihin sekä ajattelutapaan. Oma ajatusmaailma on muuttunut, se ei ole enää sama kuin ennen sairastumista tai häiriön puhkeamista. 

Ulkoiset elämäntapahtumat ovat suuressa osassa ja taustatekijöinä mielenterveysongelmissa, myös sisäisillä tekijöillä, perimällä ja sosiaalisella sekä kulttuurisella ympäristöllä on merkityksensä. 

Ei ole yhtä selvää kehityskulkua ja jokaisen elämänkulku, tapahtumat ja kulttuurinen sekä sosiaalinen ympäristö on erilainen ja johtaa erilaisiin käyttäytymismalleihin sekä tapoihin reagoida asioihin. 

Joskus kuormitus tulee liian suureksi, asiat ovat kasautuneet ja mielemme ei pysty niitä käsittelemään. Tämä voi näkyä ulospäin mielenterveyden häiriöinä. Käytän mieluummin sanaa häiriö kuin sairaus, se on myös sellainen, josta voi oikeanlaisella hoidolla ja terapialla kuntoutua.

Omaa elämääni mielenterveysongelmat eivät kovinkaan paljon rajoita, kunhan pidän huolen riittävästä levosta, ravinnosta, vuorokausirytmistä ja sosiaalisia kontakteja on sopivasti enkä käytä päihteitä. 

Minulla on myös itselleni merkityksellistä tekemistä kuten työ, opiskelu, yhdistystoiminta ja luottamustehtäviä, joissa saan käyttää kokemustani ja tietoani hyväksi.

Viimeisimmän psykoosin (2014) jälkeen olen opiskellut lähihoitajaksi mielenterveys- ja päihdetyön osaamisalalle sekä työvalmentajaksi ja nyt opiskelen psykologian perusopintoja Jyväskylän avoimessa yliopistossa työni ohella.

En enää välitä mitä muut ajattelevat minusta, se ei ole minun asiani ja elän omannäköistäni elämää omien arvojeni mukaisesti.

Luonnossa liikkuminen ja koiran kanssa lenkkeily rauhoittaa ajatukset, kun vauhti kiihtyy!

Mielenterveys on pääasia!